Perustus
Rakennuksen perustus on maanalaisten rakenteiden sarja, jonka varassa seisovat seinät ja pilarit ja joka siirtää kuormia alustaan. Perustuksen tukirakennetta kutsutaan anturaksi, ja rakenne, joka ulottuu sen pohjasta osittain maanpinnan yläpuolelle, on sokkeli.
Omakotitalot ja vapaa-ajan asunnot rakennetaan yleensä nauha-, laatta- tai pilariperustuksen varaan.
Koska puutalo on kevyt, se ei vaadi erittäin mutkikasta tai massiivista perustusta.
Koska perustus on suorassa yhteydessä rakennuksen alajuoksurakenteeseen, on tärkeää tietää perustustyyppi jo suunnittelua aloitettaessa.
Perustuksen valinta perustuu maaperän silmämääräisen tarkastuksen tai geodeettisten tutkimuksen tuloksiin. Kun maaperän kantavuus on laskettu, voidaan aloittaa sopivan perustuksen suunnittelu.
Hirsirakennuksen perustuksen tyyppi tulisi valita maaperän luonne ja rakennuksen koko huomioiden. Jos maa on savinen, kalkkikivinen tai hiekkainen, kannattaa käyttää nauhaperustusta. Jos maa on heikompaa, perustus tulisi rakentaa paalujen varaan.
Perustustyypit:
Nauhaperustus
Pienempien kustannusten ja lyhyemmän rakentamisprosessin vuoksi hirsirakennukset pystytetään usein nauhaperustuksen varaan. Nauhaperustuksen rakentamiseksi kantavien seinien alle asetetaan kaivu- ja tiivistystöiden suorittamisen jälkeen teräsbetonianturat. Yleensä anturan päälle asetetaan kaksi tai kolme riviä Fibo-harkkoja suunnitellun sokkelikorkeuden ja kaivusyvyyden mukaan. Sokkelin sisäpuoli eristetään solupolystyreenillä ja täytetään hiekalla. Kun hiekka on tiivistetty, asennetaan alapohjan alle tulevat putket, kaapelit ja eristeet. Kun alapohjan runko sekä lämpöputket tai kaapelit on asennettu, valetaan niiden päälle teräsbetonilaatta.
Laattaperustus
Paikalla valetun laattaperustuksen etuna on sen suuri kantavuus, minkä vuoksi tämän tyyppistä perustusta käytetään epävakaalla maaperällä, joka koostuu savesta tai lentohiekasta. Laattaperustuksen rakentamiseksi poistetaan maaperän ylin humuskerros, tehdään hiekkapohja ja annetaan kiintopisteiden mukaan korkeus maanpinnasta. Sitten tiivistetty hiekka ympäröidään solupolystyreenillä, se peitetään kestävällä vesitiiviillä muovikalvolla ja asennetaan putket ja kaapelit. Kun muotitus ja raudoitus on suoritettu loppuun, koko valmistetun alusta valetaan täyteen betonia. Keskeinen ero nauha- ja laattaperustuksen välillä on, että laattaperustuksen alapohja valetaan yhteen perustusosaan, kun taas nauhaperustuksella alapohjarakenne on perustuksesta erillään.
Paaluperustus
Epävakaalle maaperälle voidaan rakentaa myös paaluperustus. Paalut upotetaan (tai kaivetaan aukko ja valetaan paalu betonista) niin syvälle, että varmistetaan rakennuksen vaatima kantavuus. Paaluperustuksen etuna ovat sen alhaiset kustannukset.
Alajuoksut
Pientalon alajuoksut asennetaan perustukselle. Myöhemmin alajuoksujen varaan asennetaan seinät. Alajuoksut käsitellään yleensä puunsuoja-aineella. Alajuoksut kannattaa asentaa bitumieristeen päälle (ei sisälly toimitukseen), ei koskaan suoraan betonille. Tämä ehkäisee kosteuden tunkeutumisen puuhun. Joissakin tapauksissa seinäpalkki asennetaan suoraan perustuksen päälle ilman alajuoksuja. Sellaisessa tapauksessa kannattaa alin hirsirivi kyllästää puunsuoja-aineella.
Alajuoksujen kokovaihtoehdot:
- 45 x 70 mm
- 60 x 80 mm
- 45 x 95 mm
- 45 x 145 mm
- 45 x 195 mm
Erikoistapauksissa voidaan käyttää myös liimapuuta.
Perustuksen/lattian eristäminen - alajuoksujen korkeudesta riippuen alajuoksujen väliin voidaan asentaa lämpöeriste (lattialautojen alle), jos perustus ei ole jo lämpöeristetty.
Lattia
Hirsirakennuksia voidaan tarjota minkä tahansa tyyppisellä lattialla (laatat, laudat tms.). Palmako toimittaa rakennuksensa puulattiaisina, jolloin on useita asennusvaihtoehtoja riippuen perustustyypistä. Palmakon vakiomalliston rakennuksissa on 80 mm korkeat alajuoksut, jotka voidaan asentaa sekä sokkeli- että laattaperustuksen päälle. Lattialautoja on kahta paksuutta: 19 mm tai 28 mm.
